Avoimet puutarhat

Avoin­ten puu­tar­ho­jen tee­ma­päi­vää on vie­tet­ty Suo­mes­sa vuo­des­ta 2012  al­ka­en. Tuol­loin puu­tar­ha­har­ras­ta­jat ja am­mat­ti­lai­set­kin voi­vat ava­ta puu­tar­han­sa muil­le tu­tus­tut­ta­vak­si. Seu­raa­van teks­tin kir­joi­tin blo­gii­ni 5.8.2013 käy­ty­ä­ni en­sim­mäis­tä ker­taa tä­lai­sel­la puu­tar­ha­vie­rai­lul­la, to­sin mu­ka­na on vain osa alku­pe­räi­sis­tä ku­vis­ta. Sun­nun­tai­na 28.6.2015 avaan en­sim­mäis­tä ker­taa oman puu­tar­ha­ni vie­rail­le. Pi­ha­ni esit­te­ly löy­tyy Avoin­ten puu­tar­ho­jen si­vul­ta ni­mel­lä Mat­lee­nan pe­ren­na­piha.

Suo­men toi­nen Avoin­ten puu­tar­ho­jen päi­vä jär­jes­tet­tiin ei­len 4. elo­kuu­ta. Kuka ta­han­sa sai tee­ma­päi­vä­nä ava­ta puu­tar­han­sa toi­sil­le alan har­ras­ta­jil­le. Mu­ka­na oli niin yk­sit­täi­siä ih­mi­siä, ar­bo­re­tu­mei­ta kuin kar­ta­noi­den­kin puis­to­ja, kaik­ki­aan lä­hes 500. Tie­dot niis­tä koot­tiin ta­pah­tu­man verk­ko­si­vuil­le, vuo­ro­vai­ku­tuk­seen on vuo­sit­tai­sel­la ta­pah­tu­mal­la myös oma Face­book-sivu.

En­sim­mäi­sek­si pyö­räi­lin Tan­ja Meri­ka­rin per­heen pi­hal­le Pap­pi­laan – se oli ai­noa tee­ma­päi­vään osal­lis­tu­nut tam­pe­re­lai­nen oma­koti­ta­lon piha, jo­ten vie­rai­ta riit­ti. Tan­ja veti in­nos­tu­nees­ti päi­vän ai­ka­na kuu­si kol­men var­tin piha­kier­ros­ta ak­tii­vi­sil­le ryh­mil­le, jois­sa syn­tyi kes­kus­te­lua alan har­ras­ta­jien kes­ken ja muu­ta­ma tun­nis­ta­ma­ton la­ji­kin löy­si ni­men­sä. Mie­len­kiin­tois­ta oli pait­si kuul­la ta­ri­noi­ta kas­veis­ta, niin myös sii­tä, mi­ten eri rat­kai­sui­hin oli pää­dyt­ty ja mitä vie­lä oli suun­ni­tel­mis­sa.

Oli hyvä olla itse en­sin osal­lis­tu­ja­na, että tie­dän mi­hin ryh­dyn, kun ensi ke­sä­nä aion oman pi­ha­ni ava­ta. Tär­kein val­mis­tel­ta­va asia sitä en­nen on is­tut­taa pi­hal­le li­sää vie­lä elo­kuus­sa­kin kuk­ki­via pe­ren­no­ja (ks. ku­vat blog­gauk­sen lo­pus­ta), sil­lä nyt pi­ha­ni kuk­ka­lois­to on par­haim­mil­laan kesä-hei­nä­kuun vaih­tees­sa. To­sin päi­vän pa­lau­te­lo­mak­kee­seen kir­joi­tin, että päi­vän ajan­koh­ta voi­si vuo­sit­tain vaih­del­la: joku vuo­si kat­sel­tai­siin alku­ke­sän kuk­ki­joi­ta ja toi­se­na vuon­na elo­kuun väri­lois­toa.

Puu­tar­ha­kier­ros­ta jat­koin Ne­ka­lan siir­to­la­puu­tar­haan. Pi­hoil­la kuk­ki kesä­kuk­kien li­säk­si eri­tyi­ses­ti tut­tu­ja dah­li­oi­ta, kär­hö­jä, syys­lei­mu­ja ja mal­vo­ja. Pie­net pals­tat oli­vat täpö­täyn­nä toi­nen tois­taan kau­niim­pia kuk­ka­penk­ke­jä. Vä­lil­lä tun­tui, että koko piha oli yhtä kuk­ka­penk­kiä! Pi­hoil­la tuli ju­tel­tua kas­veis­ta ja opin, että

Ja mi­hin puu­tar­han­hoi­dos­sa tie­to- ja vies­tin­tä­tek­niik­kaa tar­vi­taan­kaan? Se kun on blo­gi­ni pää­a­si­al­li­nen si­säl­tö ja lei­pä­työ­ni. (To­sin olen sitä miel­tä, että kau­pun­ki voi­si pi­tää mi­nut tal­vi­sin nyky­teh­tä­väs­sä ja siir­tää ke­väi­sin puu­tar­ha­o­sas­tol­le.)

Ne­ka­lan siir­to­la­puu­ta­ha­mö­kin nro 118 kau­nis si­sään­tulo

Pe­ren­nat - Mat­lee­nan demo-jul­kai­suEn­sim­mäi­nen ver­sio ke­säl­tä 2015, sen jäl­keen muo­kat­tu use­as­ti13.5.2015